Sotilas vaarassa. Sotilas saunassa.

Kertoessani lähdöstäni rauhanturvaajaksi Libanoniin, kaikki vanhempaa vuosikertaa olevat, varsinkin naiset, olivat huolissaan tehtävän vaarallisuudesta. Vastasin heille totuudenmukaisesti, että ei siellä ole mitään hätää, älä ole milleskään. 

Valehtelin. En suinkaan tarkoituksella, vaan tietämättömyyttäni. 

No nyt tuli jos tuli taas nostettua odotuksia hirveistä sotajutuista vähän liikaa, joten ehkä on parempi vain kertoa mikä meno täällä on ja lopettaa kiihottavat sotaesileikit. 

Jatketaan edellisestä suomalaisuus ulkomailla tekstistä samalla teemalla. 

Päivällisellä ihmettelen missä ovat irkkujen tutut ja turvalliset ranskalaiset & erilaiset rasvassa paistetut kanat. Peruna suussa enkkua puhuvalla punapäällä on kaiketi vapaapäivä, koska buffettiskillä on tarjolla perunamuussia, iso pala lohta ja sienikastiketta. Kieli ulkona katselen annosta, kun olisin saamassa 22 euron lounasta tai 5 euron “gourmet”-opiskelijasafkaa. 

Ruokailun jälkeen saavun 12 neliön kimppakämppääni ja heitän Auran Aallot päälle. TPS on johdossa, mutta hävisi lopussa. Matsin puolessa välissä sähköt ovat menneet poikki ja konttimme on ruvennut jäähtymään jotta voin mukavasti laittaa pipon päähän sisällä.

Suuntaan salille ja huomaan ilokseni myös sen olevan pimeä. Urheat sotilaat pumppaavat kuitenkin otsalamput päässä ruosteisia painoja ylös ja taustalla soi örrimörrirokki tällaiselle Pet Shop Boys och Twin Shadows -pojalle. Mietin miksi valot eivät toimi, mutta boomblasterin bassokalvo jynkyttää. Lopetan opittuun tapaan ajattelemisen armeijassa ja rupean heiluttamaan käsiä venyttelyn merkiksi. Lopetan venyttelyn käsiin ja siirryn penkille. Onneksi kukaan ei näe liian pieniä painoja sekä tasapaino-ongelmia kapeassa nahkapenkissä. Teen vielä muutaman laitteen ja pimeässä nostojen tahdissa liikkuvat otsalamput sekä mörököllirokki alkavat vaikuttamaan jotenkin jopa sopivalta sotilastunnelmalta. Kumma paikka.

Haen pyyhkeen ja lähden katsastamaan Suomisaunan tilanteen. Lauteilla pari sinivuokkoa oli käynyt Tanskassa jeppekurssin ennen reissua välimeren itärannikolle ja tanskalaiset olivat toki kertoneet kaikki pahimmat sotaseikkailut Afganistanissa. Löylyjen jälkeen on hiki hyvä poistaa tuttuun tyyliin Oraksen kapulalla, ja kuivattelun ohessa on myös mainio tilaisuus napata jääkaapista Suomimuonaa. Jos perustaisin grillin, esikoiseni olisi Saarioisten lihapiirakka lämmitetty 45 sekuntia mikrossa, kaksi siivua Oltermannia ja kolme siivua kotimaista meetua väliin, vanhan ajan suolakurkkuja viisi kappaletta ja päälle Turun sinappia. Vapaa-aikaa riittää ja ajatukset ovat tätä tasoa.

Paikallinen Seija-myrsky on iskenyt eteläiseen Libanoniin ja tuonut lunta myös mukanaan. Homma konkretisoituu parhaiten siinä vaiheessa, kun aamuinen pizzakuski ei tule paikan päälle ja nälkäiset sotilaat jatkavat lumitöitä nallepuvut päällä. Joku paikallinen työntekijä on kuitenkin tullut töihin ja kiroo suomalaiset maanrakoon, koska olemme tuoneet johtovaltiovastuun mukana myös suomalaisen talven tänne. Samaiselta paikalliselta kadun mieheltä tarkistettu fakta on, että täällä sataa lunta aivan helvetisti aina 100 vuoden välein ja arpaonni suosi vuotta 2013 avokätisesti. Haistan sopupelin ja mieli tekisi soittaa Moon-TV:seen.

Vaarana ei ollut siis nälkäiset sotilaat tai lumimyräkkä, vaan joku oli liukastunut pellin palaseen ja saannut 5 tikkiä sormeen. Eli itse olemme täällä suurin vaara itsellemme. Myös autokolarit ovat lähi-idässä peruskauraa sekä salilla sattuvat urheiluvammat poikaporukassa. Aseilla mä ammun zombeja Call of Dutyssa.

Mitä vittua täällä tapahtuu. T. Kasvit oikealla.

Pari viikkoa sitten tämä oli keli ja arska PAISTOI!

Kaivoin kiltisti pipon esiin siitä repun taskusta mihin luulin olevani koskematta vuoteen.