3.12.2013

Ekspatriaattina ulkomaankomennuksella?

Aamut tuntuvat jostain syystä aavistuksen paremmilta näillä maisemilla.

Yhden vuoden ulkomaan työkokemus antaa loistavan mahdollisuuden tutustua paikallisten elinoloihin, asuinoloihin, paikalliseen kulttuuriin jne. Pääsee ihan oikeasti tutustumaan millaista on elää kyseisessä maassa. Aluksi on innostunut kaikesta uudesta ja suhtautuu myönteisen positiivisesti paikallisiin erikoisuuksiin. Ajan mittaan toiset jutut rupevat tuntumaan enemmän ja enemmän omilta kun taas toisista maan tavoista ei saa sitten millään otetta, vaikka asukkaat sitä kovin koittavat myydä ja esittää hyvässä valossa. Pieni osa suomalaisuutta katoaa ja tilalle tulee tässä tapauksessa libanonilaisia tapoja. Kyllä on kiva tutustua uusiin kulttuureihin tässä ihanassa kansainvälisessä ja monikulttuurisessa maailmassa.

Minun tapauksessani käytännössä yksikään edellisistä asioista ei taida oikein toteutua tällä reissulla. Tai no maailmassa olen edelleen, mutta kaikki muu kokemus oli jostain internetin ihmeellisestä maailmasta.

Asun suomalaisessa työmaakontissa, jonka varustus on täydellisen länsimaalainen. Tai no, pyykkinarusta en pistäisi henkeäni pantiksi. Käyn aamushaissella ja pyyhin Soft Emboon. Suuntaan aamupalalle ja syön suomalaisen aamupuuron ja leivän leikkeleillä. Sanon matkan varrella "moro" kymmenelle tyypille ja yhdelle "hi", mutta myös hän vastaa suomeksi "terve" pienellä lähi-itäisellä korostuksella. Työpaikan aamukahvit tulevat Stockalta tutuksi tulleesta Braunista ja Juhlamokka valuu sen perinteisen suodatinpussin läpi. Kertakäyttömukit on tehty Suomessa. Tosin taitaa Starbucks myös tarjota Jenkeissä suomalaisilla kahvikupeilla jäätelokinuskipiirakkakahvinsa.

Pottumuussia, poroa ja muikkuja oli päivällisenä.

Sumppien lomassa änäri pyörähtää käyntiin ja valikot ovat suomeksi toki. Joku majuri tulee pitämään luennon enkuksi, mutta me viestimiehet heitetään pois toimistolta ulkohommiin. Käyn tarkastamassa esikunnan toimistojen verkkoliitännät dokumentointia varten ja löydän suomalaisten tulvasta muutaman irkunkin! Latelen korkea-arvoiselle herralla kaikki kauppasurkeassa oppimani yliformaalit lauseet ja pääsen sisälle aivan liian isoon toimistoon.


Ei huono argumentti perinteiselle IT-pojalle, joka luulee pääsevänsä helpolla.


Työpäivän jälkeen suuntaan itseni Varissuolle (katso kuva). Toki näin keskikaupunkilaiselle pojalle Varissuoreissu vastaa samaa kuin Teuvo Hakkaraiselle Mannerheimintiellä kävelyä.

Täällä me asutaan. Itäkeskus löytyy käytävän päästä.
Lähdemme körmykavereiden (tupakaveri) kanssa portilla sijaitsevaan kauppaan. Portilla paikallinen kaveri huutaa autosta murteisella suomella: "Älä osta mitä, kaik ne vaa hujaa! :D". Haukkaamme grilliltä vähän suupalaa. Kebut ja kaffet tulevat suoraan Suomesta, ja sen näkee viimeistään hinnoista. Kahvi maksaa 0,80 senttiä!! Kaupan valikoimasta löytyy: Mustikkakossua, 1 L ja 6,50 euroa. Nuuskatorni 40 euroa. Kyllä sotakauppa tietää mitä asiakkaat haluavat. No, kaupassa täytyy käyttää dollareita, joten siitä saa 0,1 ulkomaankokemuspistettä. Nappaan vielä Pepsodenttiä taskuun ja käyn iltapesulle. Pepsodentit poskessa nautin täydellisen tasaisesta Oraksen suihkuvirrasta intin släpärit jalassa. Suomi-päivän kruunaa yöradion rekkamiestin soitot nahkaisissa Bang-Olufsen-kuulokkeissa juuri ennen nukahtamistani.

Ei kommentteja: