23.11.2013

Pyssypäivä

No tulihan se lento- ja lähtöpäivä vihdoinkin. Lensimme harmaasta väristä päätellen armeijakuljetuksiin erikoistuneella massiivisella rahtimatkustuskoneella Tampereelta Beiruttiin.

Ekat päivät meni normaalisti kaikessa sählingissä ja uusien asioiden hahmottamisessa. Armeija on erilainen paikka verrattuna siviiliin ja antaa seuraavan lauantaisen päiväraportin puhua puolestaan.

- Herään 6.15 ja aamupesujen jälkeen menen ruokalan eteen jonottamaan 10 minuutiksi
- 10 minuutin ruokailun jälkeen vedän kauheessa kiireessa taisteluvarustuksen päälle ja menen odottamaan 20 minuutiksi kuljetuksen alkamista
- Olen pari tuntia pasissa matkalla kohti espanjalaisten tukikohtaa jossa tarkoituksenamme on ampua
- Ampumaradalla teen valmistelevia asioita 10 minuuttia ja odotan tunnin vuoroani
- Ammun 10 minuuttia kohdistuslaukauksia ja odotan muita tunnin
- Kävimme syömässä espanjalaisten ruokalassa maittavat safkat ja sen jälkeen sumpit poskeen kahvilassa
- Takaisintulomatkalla eksymme vähän ja nukun pasissa 2 ja puoli tuntia ja pelaan Hill Climbiä uusimalla omenalla
- Omassa tukikohdassa olemme takaisin 18.15 enkä odota sekuntiakaan kun menen syömään
- Kaverit ovat iloisina uudesta netistä jonka hankimme 50 eurolla kuussa. Jos netti voi olla paska, niin tämä on löysä paska.
- Käyn juomassa operatiiviset kaksi kaljaa irkkujen pubissa lauantain kunniaksi ja ihmettelen mitäs nyt...?

Jos joku sekosi laskuissa, niin todettakoon päivän työsisällön olevan noin 30 minuuttia ja odotusajan olevan noin "vitun monta tuntia".

Libskeissä maasto karua ja vuoret komeita.

Huhujen mukaan espanjalaiset panostaa ruokaan noin 15 taalaa päivässä. Olisi ollut myös viiniä ja olutta tarjolla. Suomalaiset ei viinaa ja panostus 2 taalaa.

Ja jälkkäriksi kaveri pyöräyttää juuri sellaisen jätskisekoituksen kun arvon sotilas haluaa.

6.11.2013

Nurminen, sä rikoit tämän! .... Voi jumalauta!

4 viikon koulutuksen jälkeen pippuripihvi ja olut tekevät tehtävänsä. Asuna Libanonissa käytettävä helleasu.
Nyt on kuukauden koulutus ohi Puolustusvoimien työntekijänä. Koulutuksen alkupuolella fiilis oli oikein hykertelevän miellyttävä, kun ottaa huomioon varusmiespalveluksen. Näin loppupuolella on pakko myöntää, että armeija mikä armeija, sillä ei ole niinkään väliä onko sitten lippalakissa kantahenkilökunnan tai varusmiespalveluksen logo.

Kouluttaja puhuu aivan liian kovalla äänellä aamuluennolla, pp-slaidien asiat on syytä kirjoittaa reissuvihkoon kynällä ja asiat tulevat sotilaallisen tarkasti ilman mielenkiintoisia tarinoita. Tukkakisaa en voita, mutta partakisan ja pilkkikisoissa olen vahvasti koko 250 hengen koulutusporukan tiukkaakin tiukempaa kärkeä. Mulla ei ole edes täysin sileäksi kasvoja tekevää partakonetta. Toivottavasti Libskeissä sitten voitaisiin keskittyä siihen olennaiseen, eli työntekoon.

Intti on täynnä sotilaallisia ja vuodesta toiseen eläviä lausahduksia. Tällä erää käydään läpi muutama kohokohta Säkylän reissulta:

"Nurminen, sä rikoit tämän! Enkö mä juuri sanonut että läppä avataan sähköisesti? Voi jumalauta!"
Allekirjoittanut testasi 280 tontun panssarimersun konehuoneen ilmanvaihtoläpän toimivuuden käsipelillä. "Rikkihän" se meni, mutta vartin päästä lähdin autolla vetämään santamontulle rallia onneksi.

"Ei ennakoida, ennakointi on ei-reagointia"
Intissä ei saa koskaan ennakoida ja tämä lausahdus juontaa juurensa todennäköisesti siitä. Hiukan erilainen näkökulma kuin siviilielämässä.

"Ja muistetaan sitten näyttää koko ajan siltä, että hommia on paljon"
Tuntematon kapteeni kertoi päällystökerholla sotasuunnitelman työkavereilleen.

"Tällä hetkellä mulla ei tule mikään muu rennosti kuin paska pyllystä"
Allekirjoittanut kysyi tulevalta kollegalta koulutuksen jälkeen, tuleeko aseenkäsittely ja lippaanvaihto nyt rennosti.

Pari viikkoa lomaa ennen reissuun lähtöä ja ekan viikon ajattelin käyttää eurooppalaisessa kehityskaupungissa nimeltä Madrid. Halpa kalja sopii tilanteeseen hyvin, sillä kohta lähdetään vuoden kestävällä talviunelle asiasta nimeltä dokaus.