Kuusi vuotta kauppakorkeakoulussa on vietetty ja tuttu
kesätyöhakuprosessi se on taas edessä. Kaikenlaista työtä sitä onkin tehty
viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja taas pitäisi jotain uutta ja ihmeellistä
keksiä. Jälkeenpäin on helppo toki sanoa, mutta en saanut viestittyä yhteenkään
kesän 2013 työpaikoista sellaista intohimoista ja motivoitua työhakemusta josta
työnantaja näkee ensisilmäyksellä hakijan olevan kiimassa yritystä ja tekemistä
kohtaan.
Luin tekstin muutaman kerran viikon aikana ja mielenkiintoni
heräsi joka kerta enemmän. Huomasin omaavani miltein samanlaisen taustan, kun
haastateltu rauhanturvaaja. Eikä siinä sitten kauaa mennytkään, kunnes aloin
täyttämään puolustusvoimien hakulomaketta. Se oli aavistuksen erilainen
työhakemuslomake ja työnhakuprosessi.
Ei motivaatiokirjettä, ei vapaata tekstikenttää hakemukselle
ja persoonan tuomista esille, ei mahdollista työhaastattelua, eikä todellakaan
sähköpostin tai muun elektronisen järjestelmän kautta lähetettävää lomaketta.
Tämä oli siis niin minun juttuni! Hakemuksen täyttämiseen meni varmaan
kuukausi. No tulipahan hommattua kaikki mahdolliset työtodistukset, tilattua
kirjeitse veriryhmätodistus TYKS:istä ja lähetettyä elämäni eka hakemus
postilla. Hakemusta olisi vielä voinut täydentää englannin kielen kokeella
jossain kielikeskuksella, mutta koe järjestettiin vasta puolen vuoden päästä,
joten jätin sen väliin ja luotin vaihto-opiskeluni olevan jonkinnäköinen tae
englannin sönkkäämisestä ymmärrettävästi.
Paperit lähtivät sisään ja sitten vain odottamaan pääsenkö
toimintavalmiuteen. Tästä toimintavalmiusporukasta sitten tullaan valitsemaan
lopulliset rauhanturvaajat tehtäviin. Internetin keskustelupalstojen ja muiden
tornihuhujen perusteella valmiuteen pääsee suhteellisen helposti, kunhan nyt
kädet ja jalat toimivat, ei ole pahoinpidellyt ketään ja varusmiespalvelusaika
on mennyt ilman suurempia poistumiskieltoja ja motivaatio-ongelmia. Jännäkakat
sitten housuissa odottamaan tuleeko myönteinen vai kielteinen päätös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti